Juha Vuorinen - Puntit heilumaan

Juha Vuorinen kertoo huumorin täyteisesti punttiseikkailuistaan ja kokemuksistaan 24 Fitness Onlinen valmentajien Marko Heikkisen ja Marjo Krishin valmennuksessa. 

Osa 4: Armaat Marjo ja Marko

Armaat Marjo ja Marko,

käännyn puoleenne arkaluontoisessa asiassa. Mikä mättää, kun yritän mättää oikealla tavalla ruokaa napaansa, mutta ”kesäkeittiö” vain turpoaa. Laitan teille muutaman tarkentavan kysymyksen.

1. Mistä tiedän, paljonko ikäiseni (48 v), näköiseni (kaunis) ja kokoiseni (197 cm ja 110 kg) hauraan lyyrikon pitää syödä hiilareita, protskuja ja rasvaa? Luultavasti syön edelleen liian vähän...

Vastaus: Perussääntönä voidaan käyttää, että peruskulutuksesi on 24 kertaa painosi, eli sinulla se olisi 2640 kcal. Tämän päälle kun lisätään treeni sekä muu liikkuminen päästään treenipäivänä noin 3000-3500 kaloriin. Jos haluaa laihtua kilon viikossa on oltava 1000 kaloria miinuksella per päivä, jos puolestaan 500 grammaa viikossa, se tekee 500 kaloria. Lopulta hyvin simppeliä.

2. Sain Maltalta läksiäislahjaksi jonkinlaisen hiivasyndrooman tapaisen perseenräjäyttäjän ja ainakin sen häätötoimenpiteiden ajan tulisi vältellä hiilareita. Sen seurauksena ei tahdo puntti liikkua kuin väpättäen. Mikä nyt eteen?

Vastaus: Mielestäni ensisijainen toimenpide on saada hiiva pois ja treeni kulkee sitten miten kulkee. Hiivan poistuttua voi hiilareita taas nostaa.

3. Kävin testissä, jonka mukaan kroppani ei ainakaan tällä hetkellä siedä hyvin hiilareita, mutta lainatakseni Edu Kettusen lyriikkaa, sinä saatanan kone älä hyydy. Millaisin konstein voin tankata itseni treenikuntoon aiheuttamatta kuitenkaan suolisto-ongelmia? 

Vastaus: Tulee valita tiettyjä suolistoystävällisiä hiilareita ja niitäkin vain treenin ympärillä. Käyttäisin pääasiassa riisiä, riisikakkuja, banaania, kvinoaa, tattaria ja omenaa.

4. Olen lukenut ravinnon syklittämisestä. Yhtäällä kiljutaan, että hiilihydraatit pitäisi ladata aamuun ja iltaa kohden mennä enemmän proteiini- ja rasvavoittoiselle puolelle, kun taas toinen taho kehottaa ottamaan hiilarit illan viimeisellä pääaterialla ja aamulla panostamaan vähähiilihydraattiseen ravintoon. Onko näihin olemassa jotain monivalintaselitystä, josta voi valita omalle kropalleen toimivimman muodon ja mihin nuo suositukset perustuvat?

Vastaus: Päivän hiilareista ainakin puolet saa tulla ennen, jälkeen ja treenin aikana. Aamu voi olla aika vähähiilarinen. Päivän viimeisellä aterialla voi ottaa 20-30 grammaa hiilaria, jotta nukkuu paremmin. Tietysti riippuu mihin aikaan treenaa. Jos treenaa aamupäivällä, silloin jo aamiaisella otetaan reilusti hiilaria. Treenin ympärillä otetut hiilarit eivät kerää rasvaa niin helposti ja treeniin saa potkua ja treenistä tuleva katabolia saadaan mahdollisimman alas.

5. Jos ja kun saan kropan sietämään hiilaria, kuinka paljon sitä pitäisi nakella päivän aterioiden sekaan, jotta kone ja hormonitoiminta pysyy kunnossa?

Vastaus: Kokoisesi voi hyvinkin syödä 400 g hiilaria päivässä edellyttäen, että kroppa toimii ja hiiva on poissa.

20.09.2015 11:383 vuotta sitten

Admin Janne

Oikea asento lepoon

Oikea asento lepoon

Se ei liene yhdellekään tuotantooni tutustuneelle mikään yllätys, että olen tyhmyyteen saakka kovapäinen junttura. Jos minulle esimerkiksi sairastelun jälkeen sanotaan, että aloita varovasti treenaaminen tai vaihtoehtoisesti tunnen jo ennen treeniä hertan hakkaavan kuin pajavasaran ja pelkkien salihanskojen tumppuun vetämisen nostavan sykkeen anaerobiselle tasolle, niin silloin pitäisi hälytyskellojen pirahtaa omassakin päässä, että nyt pitää ottaa iisimmin. Tunnustan sen nyt kaiken internetyleisön edessä, olen oppimassa tätä asiaa vasta Maltalla kokemani jälkeen. Siellä ilmanlaatu oli usein todella huonolaatuista johtuen korkeasta ilmankosteudesta, joka imi kuin tiskirätti kaiken Afrikasta humahtaneen hiekka- ja multapölyn itseensä. Valehtelematta monta kertaa pelkkä hengittäminen oli yhtä tuskaa ja palkkiona Maltalla vietetystä kahdesta vuodesta jouduin opettelemaan käyttämään erilaisia astmapiippuja. Jos minussa olisi virrannut edes pisaran verran enemmän järkeä kuin maltalaisissa olisin noina ”sirocco-päivinä” jättänyt salin väliin ja haukkonut henkeä vain asuntoomme lukittautuneena. Etenkin ensimmäisen vuoden aikana tulin monesti treenanneeksi tuollaisina pölypilvipäivinä, jolloin saattoi sanan kaikissa merkityksessä sanoa olevansa vähän huonossa hapessa. Sen seurauksena syke tikkasi hurjia lukuja, treenit olivat puolitehoisia eikä niistä palautunut, ja kun tämän toisti pariin kertaan saman viikon aikana lopputuloksena oli helvetillinen flunssa ja köhiminen. Kroppakin viestitti, lopeta jo idiootti. 

Uskon ja toivon jokaisen tätä lukevan olevan kaalinsa aineenvaihdunnalta sellaisessa iskussa, ettei innostu treenaamaan yli oman kapasiteettinsa. Minun kohdalla tämä viisaus alkoi valua kovalevylle vasta viimeisen puolen vuoden aikana, kun purin sydäntäni Marko Heikkiselle. Hinkuni treenaamiseen on etenkin vanhemmiten ollut suurempi kuin kyky. Markon ohjeita noudattaen älysin ensimmäistä kertaa itse aiheutetun sairastelun jälkeen aloittaa uuden kierroksen hyvin varovaisesti ja todella pienillä painoilla. Sarjojakin pudotettiin pienemmiksi. Ja mitä tapahtui. Kroppa ei kipeytynytkään vaan alkoi ottaa aivan eri tavalla treeniä vastaan ja jokaisen harjoituksen jälkeen jäi nälkää tehdä seuraavalla kerralla kovempi ja kovempi treeni. 

Palattuani Suomeen ja päästyäni oikealle kotisalilleni Power Centeriin takana oli kahden viikon treenitauko. Tarkoituksenihan oli palata Maltalta Suomeen jo kesäkuun alussa, mutta kuin jonkinlaisena kosmisena kovennettuna tuomiona sain niin löysän vatsan, että jouduin lusimaan kaksi ylimääräistä viikkoa Maltalla, ennen kuin uskalsin luottaa peräpääni pitävyyteen sen verran, että voin istua neljä tuntia lentokoneessa. Sanomattakin on selvää, että myös treenaamiseen tuli taukoa, sillä kunnon vatsataudista toipuminen ottaa yllättävän pitkän ajan. Mutta mitä minä tein. Heti ensimmäisellä kerralla tultuani Pover Centeriin päätin kokeilla kaikkia salille tulleita uusia selkälaitteita ja olin seuraavasta päivästä alkaen sellaisessa kunnossa, että käydessäni hierojalla pelkkä hierontapöydälle asettuminen sattui kuin olisi sujahtanut elävänä puunkuorintakoneen läpi. Sen minkä olin opetellut puolessa vuodessa unohdin yhdessä tunnin treenissä. Se on hyvä asia, kun motivaatio on kohdallaan tai sitä on jopa liikaa, mutta se kääntyy negatiiviseksi, jos ei tule kuunnelleeksi kehoa ja tekee innoissaan liian kovia harjoituksia. Jos kahdesta pitäisi valita, niin mieluummin otan liian paljon kuin liian vähän motivaatiota, koska silloin ei tulisi tehtyä sitä yhtäkään liian kovaa treeniä.

- Juha Vuorinen

 

06.07.2015 11:513 vuotta sitten

Admin Janne

Säkkikin heilumaan

Säkkikin heilumaan

 

Jos minun pitäisi sulloa pähkinänkuoreen vajaan vuoden pituinen yhteinen taival Markon ja Marjon opista, se mahtuisi yhteen virkkeeseen. Se on tullut kalliiksi. Olen nimittäin molemmilla Suomessa piipahduksilla joutunut päivittämään itselleni uudet paidat ja neuleet. Pahimmillaan/parhaimillaan jopa kaksi kokoa isompiin. XL > XXXL. Ettei kukaan saisi virheellistä kuvaa ihmekasvusta tähdennän yhtä asiaa. Haluan kulkea hyvin istuvissa vetimissä enkä teltoissa, joten vähäinenkin lihan lisääntyminen on näkynyt vaatekokojen vaihdon tarpeena.

 

Yhtä asiaa olen hämmästellyt. En ole aloittanut sen paremmin ravinnossa kuin treenaamisessakaan mitään hevoskuuria, mutta silti etenkin heikoilla osa-alueillani on tapahtunut huikeaa muutosta. Pakko se on myöntää, että päin persettä treenaaminen parhaimmillaan vain levittää sitä ja oikeat metodit vievät tällaista vanhustakin huikealla vauhdilla eteenpäin. Hauraaseen rintaani ja takareisiin on nimittäin tullut selkeästi lisää lihaa.

 

Olen ollut Marjolle ja Markolle varmasti melkoinen painajainen asiakkaana, sillä Maltalla treenaaminen ja eläminen on tuonut matkaan melkoisen määrän erilaisia haasteita. Siellä on nimittäin todella saastunut sisä- sekä ulkoilma ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen joutunut käyttämään säännöllisesti allergia- ja astmalääkkeitä. Toinen murheenkryyni on luokattoman huonot nukkumisolosuhteet. Olen puhunut vuokraisännällämme, että hän hankkisi ihan oikealle aikuiselle tarkoitetut joustinpatjat, mutta edelleenkin pyörimme yömme ilmankosteuden nihkeyttämillä ja kuselle haisevilla muhkuraisilla makuualustoilla. Kaiken kukkuraksi koko sängyn pohja on koottu niin ohuista puurimoista, että pelkään koko paskan romahtavan jo vähän vihaisemmasta käteenvedosta seksin harrastamisesta puhumattakaan. En ole siis koko aikana nukkunut treenien kannalta kovin kaksisesti palauttavia yöunia.

 

Minähän olen siitä kiitollinen valmennettava, ettei minulta koskaan karkaa mopo käsistä. Siitä käynee hyvänä todisteena esimerkiksi aikoinaan alkoholinkäyttöni, josta voi lukea vaikka Juoppohullun päiväkirjoista. Se ei siis varmaankaan ollut varsinainen yllätys Markolle tai Marjolle, että myös treenaamisessa onnistuin vetämään itseni äärirajoille ja siitä vielä vähän ylikin. Lopputulos oli sairastamiskierre ja kunnon väsähdys ja senhän tietää, mitä siitä seuraa ruokavalion noudattamiseen. Hanskoja paukkuu tiskiin muuallakin kuin vain apteekissa.

 

Tultuani pääsiäislomalle Suomeen koko totuus valkeni minullekin. Huomasin valtavan eron hengittämisessä ja nukkumisessa verrattuna Maltan olosuhteisiin. Marko laatikin viimeiselle kymmenelle Maltan viikolle uuden paketin. Lyhennän salitreenejä, jotta palautuminen niissä olosuhteissa olisi mahdollinen. Aloitin Maltalla uutena lajina kickboxingin, ja kun niitä treenejä vetää kaksinkertainen maailman- ja seitsemänkertainen Euroopan mestari, niin voin taata, että kroppa tulee saamaan kyytiä silläkin sektorilla. Safkan kanssa en aio jäljellä olevien Maltan viikkojen aikana halkoa vähiä hiuksiani vaan pyrin syömään mahdollisimman puhdasta ja monipuolista ruokaa. Heitän kaikki huumevaakani helvettiin ja lakkaan punnitsemasta jokaista riisinjyvää ja syön, kun on nälkä. Yksi asia vaan ihmetyttää. Kuvittelin olevani ammattilainen juomisessa, mutta siinä minulla on kaikkein eniten opeteltavaa. Juon edelleenkin aivan liian vähän. Vettä. 

- Juha Vuorinen

13.04.2015 17:593 vuotta sitten

Admin Janne

Puntit heilumaan

Olen jo pidemmän aikaa enemmän ja vähemmän aktiivisesti seurannut ja kokeillutkin erilaisia ravinto- ja kunto-ohjelmia. Valtaosa niistä on ollut niin vastenmielisen ylimielistä kaupallista roskaa, että veri on alkanut kiertää ja rasva palaa pelkästä ahdistuksesta.

Viime kesänä ajauduin puolivahingossa appivanhempieni naapureiden kanssa juttusille ja paljastui, että he olivat saliyrittäjiä Keravalta. En osannut yhdistää Marko Heikkistä samaan henkilöön, jota minulle oli jo aiemmin suositeltu, kun olin kironnut paikallaan junnaavaa treeniä.

Markon ja Marjon tapa erosi täydellisesti aiemmista ”kuntokuureistani”, joista yhdessä muun muassa kehotettiin syömään iltapalaksi puoli kiloa maitorahkaa marjakeiton kanssa. Minun tapauksessa sellaisen maitopommin sisään ahtaminen tarkoittaisi peräaukkoproteesin hankkimista sekä pään sideharsoon käärimistä, sillä tuollainen maidon ja sokerin ahmiminen tulehduttaisi vuorokaudessa kaljuni hillonuijan väriseksi ja polttaisi pakoputkeni kraatteriksi. 

Saatuani nyt kokonaan uudenlaisen tavan tehdä treenejä pelkästään harjoitettavalle lihakselle en voi kuin nauraa monille aiemmin saamilleni ”ammattilaisten” ohjeille. Käsi sydämellä, saisin aikaiseksi oikeasti uskomattoman hauska kirjan, jos kirjoittaisin ylös kaikki elämäni aikana keräämäni ruoka- ja treeniohjeet ja koostaisin niistä Salihullun päiväkirjan. Toisaalta virheistä oppii ja olihan se jo korkea aika vähän alle viisikymppisenä alkaa treenata oikein.

Tällä hetkellä asun Maltalla, joten metodimme on ollut seuraava. Aina Suomessa käydessämme käyn treenaamassa Markon opeilla ja samalla päivitetään uuteen ohjelmaan. Viisaasti Marko pani aluksi minut veivaamaan perusliikkeitä ja opetti tekemään ne oikein. Omalta kohdalta voin sanoa olevani niin lahopää, että tarvitsin useamman kerran ennen kuin liikkeet alkoivat tarttua kovalevylle. Toinen hieno ja erilainen asia oli, että aloitimme todella pienillä painoilla ja hinkkasimme tekniikkaa kuntoon. Erona edelliseen oli, nyt kipeytyi vain lihas, mutta tyystin eri tavalla kuin aiemmin.

Ettei tulisi makeaa pinkeän mahan täydeltä kerron myöhemmin, mitä kropalleni alkoi tapahtua vajaassa puolessa vuodessa.

- Juha Vuorinen

08.02.2015 11:403 vuotta sitten

Admin Janne