Matti Pietilä

Power Centerillä treenaava liikuntatieteiden maisteri Matti Pietilä työskentelee opetushallinnossa liikuntakasvatuksen asiantuntijana. Hän tarkastelee blogeissaan liikuntaa elämäntapana.

Sporttinen termiviidakko

Liikunnasta ja urheilusta käytössämme oleva termistö on kovin kirjavaa.

Esimerkiksi liikunnallisesti passiivisten kansalaisten haaste on konkretisoitunut kansalliseksi ja kansainväliseksi huolenaiheeksi viimeistään 2000-luvulla. ’Istuvan elämäntavan’ omaavista on käytetty mitä erilaisempia käsitteitä, kuten liikunnallisesti tai fyysisesti passiiviset, liikkumattomat, inaktiiviset, liikunnasta syrjäytyneet ja niin edelleen.

Myös väestömme ikääntyminen nostaa huolestuneita kulmakarvoja, koska Suomessa ikääntyminen on nopeinta koko Euroopassa. Minkälaisia käsitteitä olisi sitten oikeaoppista käyttää ikääntyvien, ikääntyneiden, ikäihmisten, vanhusten vaiko senioreiden terveyttä edistävästä, terveysliikunnasta tai vaikka toimintakykyä lisäävästä liikunnasta? Tässähän menee itselläkin jo kohta termit ja pää aivan sekaisin…

Liikuntakulttuurimme on kytkeytynyt yhä kiinteämmin sitein sitä ympäröivän maailman kanssa. Liikunta ja urheilu – varsinkin urheilu – ovat nykyään hyvin paljon esillä mediassa. Mediaa (mukaan lukien sosiaalinen media) kutsutaan, ehkäpä aiheestakin, jopa neljänneksi valtiomahdiksi. Median merkitys on lisääntynyt voimakkaasti myös liikunta- ja urheilukulttuurissa ja erityisesti sosiaalinen media on erittäin suuressa muutoksessa itsekin. Sosiaalinen media voisi varmasti olla erittäin hyödyllinen yhteistyökumppani toimenpiteissä suomalaisten liikunta- ja hyvinvointitavoitteiden saavuttamiseksi. SOMEenhan on viime vuosina esimerkiksi rakentunut monenlaisia liikunnallisten vertaiskokemusten- ja asiantuntijuuksien ’keskusteluhuoneita’.

Paperisissa lehdissä urheilusivut ja liikuntasivut ovat perinteisesti olleet erillä toisistaan. Liikunta ja urheilu tarkoittavat selkeästi eri asioita. Mutta mikä sitten on liikuntaa ja mikä on urheilua? Lähtöisesti urheilu sisältää miltei aina liikuntaa, mutta liikunta ei läheskään aina ole urheilua, vaikka liikuttaessa useasti urheilulajeja harjoitetaankin.  Ja mihinkäs sitten näiden lisäksi kuuluvat ja/tai mahtuvat nuo vähän liikkuvat, liikkumattomat, inaktiiviset, liikunnallisesti passiiviset tai liikunnallisesta elämäntapakäyttäytymisestä syrjäytyneet?

Onneksi esimerkiksi kuntosalitoiminnan perusterminologia (esim. liike, toisto ja sarja) on jokaiselle varsinkin helppo nopeasti hahmottaa eli toiminnan termiviidakko ei ainakaan luo esteitä itse asian tekemiselle ja siitä nauttimiselle. 

Suomessa hyvinvointi- ja terveyserot ovat lisääntymässä eri väestöryhmien kesken ja tämä näkyy myös terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan harrastamisessa. Josko lähtökohtana olisikin se, että mahdollisimman moni suomalainen pyrittäisiin sekä liikunta- ja urheiluväen että median toimesta saamaan ihan alkajaiseksi ylös sohvan pohjalta ja liikkeelle? Siitä olisi suuri hyöty niin kansalaisten toiminta-, opiskelu- ja työkyvylle sekä yleiselle jaksamiselle, mielenterveydelle ja hyvinvoinnille.

 

Esimerkiksi ulkoilun, arkiliikunnan ja kuntosalitoiminnan hyödyllisyys tulisi ymmärtää entistä paremmin. Ja eihän liikunnan yksioikoisesti tarvitse lisätä vain yksittäisen kulkijan toimintakykyä vaan sille on mielestäni vahva oikeutus merkityksellisenä yhdessäolona, yhteisenä tekemisenä ja hyvinvoinnin lähteenä. Termeistä riippumatta – kaikki liikunta on meille hyvästä.

- Matti Pietilä

06.12.2016 14:262 vuotta sitten

Admin Janne

Työkyky koetuksella

Työntekijän työkyky ja hyvinvointi -selvitys suomalaisten työkyvyn ja terveyskäyttäytymisen muutoksista julkaistiin 1.9.2015. Selvitys vertaa suomalaisten työntekijöiden työkykyennustetta, työkyvyn epävarmuuden syitä sekä erilaisia työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä vuosien 2009 – 2015 aikana. Otos on mittava eli laajaan tutkimukseen on osallistunut yhteensä yli työikäistä 120 000 vastaajaa.

Syksyllä 2015 julkaistu selvitys osoittaa, että työntekijän työkykyennuste on edeltävien vuosien hyvän kehityksen jälkeen heikentynyt. Keskimääräinen myönteinen muutos vuodesta 2009 vuoteen 2013 oli noin 2,3 prosenttiyksikköä, joka vastasi noin 110 miljoonan euron säästöä ennenaikaisten työkyvyttömyyseläkkeiden osalta. Uusimmassa, vuoden 2015, selvityksessä työkykyriski nousi 0,4 prosenttia verrattuna vuoteen 2013. Selkeimmin työkykyriski on kasvanut alle 40-vuotiaiden kohdalla. Työkyvyn menettämisen riskiin vaikuttavat selvimmin työhön liittyvät tekijät, erityisesti työn vaatimukset ja nykymenossa hyvinkin tuttu kova työtahti. Uusimmassa aineistossa syyt epävarmuuteen omasta työkyvystä korostavat työn vaatimuksia ja kovaa työtahtia.

Työn vaatimukset ja toisaalta kiinnostavuuden ja palkitsevuuden vähäisyys ovat tärkeitä työkyvyttömyysriskiin liittyviä tekijöitä, ja ne aiheuttavat työelämälle ja sen kehittämiselle isoja haasteita. Merkittävä osa työntekijöistä tarvitsee työhyvinvointinsa kehittämiseksi toimenpiteitä, jotka liittyvät työn sisältöön ja omaan työhönsä vaikuttamismahdollisuuksiin. Iso kysymys onkin, tunnistetaanko työpaikoilla nämä työkykyriskiä lisäävät tekijät? Selvityksen mukaan työpaikoilla tarvitaan edelleenkin entistä enemmän esimiesten, henkilöstöhallinnon, työntekijöiden ja työterveyshuollon yhteistyötä työntekijöiden työkyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja edistämisessä.

On ilahduttavaa, että uusin selvitys osoittaa terveyskäyttäytymisessä myönteisiä muutoksia. Esimerkiksi tupakkatuotteiden käyttö ja runsas alkoholinkäyttö ovat vähentyneet erityisesti nuorten, alle 40-vuotiaiden, ikäryhmissä. Selvästi positiivisena muutoksena näkyy myös liikuntaa harrastamattomien osuuden pieneneminen kaikissa ikäryhmissä. Tämä myönteinen kehitys vuodesta 2009 vuoteen 2015 on merkittävä.

Karu totuus on, että Suomessa menetetään joka vuosi noin puoli miljoonaa työvuotta siksi, että osa työvoimastamme poistuu työelämästä ennen virallista eläkeikää. Yleisimmät työkyvyttömyyden syyt maassamme ovat mielenterveyden häiriöt, tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä sydän- ja verisuonitaudit.

Lapsuus ja nuoruus on liikunnallisen elämäntavan omaksumiselle kriittinen elämänvaihe. Voimme perustellusti olettaa, että lapsuudessa omaksuttu liikunnallinen elämäntapa siirtyy myös aikuisuuteen. Aikuisilla liikunta-aktiivisuuden on todettu olevan yhteydessä vähentyneisiin sairauspoissaoloihin ja terveydenhuoltokuluihin, lisääntyneeseen tehokkuuteen ja pidempiin työuriin.  Tiedossamme on, että liikunta vahvistaa sekä fyysisiä että psyykkisiä voimavaroja ja vähentää näin myös esimerkiksi työntekijöiden sairastumista.

Julkisen talouden kestävyyden kannalta yksi ratkaistava kysymys on ja tulee olemaan se, miten mahdollisimman moni työikäinen säilyy työssä – elinvoimaisena ja terveenä.

- Matti Pietilä 

17.10.2016 15:212 vuotta sitten

Admin Janne

SUOMESTA(KO) LIIKUNNAN MALLIMAA

Väestömme fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan vähäisyys aiheuttaa merkittäviä ja yhä kasvavia haasteita suomalaiselle yhteiskunnalle. Liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden lisäämiselle sekä istumisen vähentämiselle on suuri tarve. Terveyttä edistävän liikunnan kehittämisessä on 2000-luvun aikana saavutettu toimiva poikkihallinnollinen yhteistyö. Tämän yhteistyön uusimman linjauksen – Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020 – visiona on, että suomalaiset liikkuvat enemmän ja istuvat vähemmän koko elämänkulkunsa aikana. Suomesta pyritään aikaansaamaan fyysisesti aktiivisen kulttuurin mallimaa Euroopassa. Töitä meillä kyllä on tämän tavoitteen eteen aikamoisesti vielä jäljellä…

Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010 -julkaisu tarkastelee fyysistä aktiivisuutta läpi suomalaisen elämänkulun. Monien ikäryhmien aktiivisuutta seurataan Suomessa säännöllisesti useilla kyselyillä. Kyselyiden tulosten keskeinen ongelma on, että itse ilmoitettu tieto usein yliarvioi väestön fyysistä aktiivisuutta. Objektiivisesti, esimerkiksi kiihtyvyysmittareiden avulla, mitattua tietoa fyysisestä aktiivisuudesta on Suomessa saatu vasta aivan viime vuosina. 

Arkielämämme on muuttunut yhä passiivisemmaksi ja terveysliikunnan suositusten täyttäminen ei enää välttämättä meille riitä. Runsas päivittäinen istuminen voi heikentää kohtuullisenkin liikuntamme terveyshyötyjä. Paljon istuvilla ja vähän liikuntaa harrastavilla on suuri vaara altistua sellaisiin huonon kunnon, ylipainon ja aineenvaihdunnan ongelmiin, jotka kohottavat merkittävästi riskiämme sairastua perinteisiin kansansairauksiin.

Suomalaisilla lapsilla ja nuorilla suositusten mukainen fyysinen aktiivisuus toteutuu hyvin vaihtelevasti. Kun 11-vuotiaista lapsistamme vielä noin puolet ilmoittaa liikkuvansa vähintään tunnin päivässä romahtaa aktiivisuus 15 -ikävuoteen mennessä niin, että terveyden kannalta katsotun fyysisen aktiivisuuden minimin saavuttaa enää vain noin 10 % nuorisostamme.

Esimerkiksi nuorten miesten kestävyys- ja lihaskunnon heikkeneminen viime vuosikymmenten aikana käy esimerkkinä nuorten aikuisten nykypäivän terveysongelmista. Kyselyjen mukaan noin puolet työikäisistä liikkuu terveysliikunnan suosituksen mukaisen määrän liikuntaa. Huolestuttavaa on se, että vain noin joka kymmenes harjoittaa lihaskuntoaan suositusten minimimäärän eli kaksi kertaa viikossa. Keskeisenä haasteena on työikäisen väestön osalta liikkumattomien määrä. Heitä on peräti noin viidesosa työikäisistä.

Eläkeikäisistä vain noin 5 % liikkuu suositusten mukaisesti, noin 10 % heistä tekee lihaskuntoa kohentavaa harjoittelua ja noin 5 % ikäihmisistä kehittää tasapainoaan. Heille fyysisellä aktiivisuudella olisi ratkaiseva merkitys itsenäiselle arjessaan selviytymiselle. Riittävä fyysinen aktiivisuus on keskeisimpiä eläkeikäisten toimintakykyä ylläpitäviä tekijöitä.

Niin…ne suositukset;

Kouluikäisten (7 – 18 vuotiaiden) tulisi olla fyysisesti aktiivisia vähintään 1-2 tuntia päivittäin, yli 2 tunnin pituisia istumajaksoja tulisi välttää sekä ruutuaikaa viihdemedian ääressä saisi olla korkeintaan 2 tuntia päivässä. Aikuisten (18 - 64 vuotiaat) suositus soveltuu myös ikääntyneille ja sen mukaan kestävyyskuntoa tulee harjoittaa liikkumalla reippaasti vähintään 2,5 tuntia viikossa tai liikkumalla rasittavasti yhteensä 1 tunti 15 minuuttia viikossa. Lihaskuntoa kohentavaa liikuntaa tulisi olla ainakin 2 kertaa viikossa. Lihaskunto-ohjelman tulisi sisältää 8-10 erilaista suuria lihasryhmiä kuormittavia liikkeitä, joissa kussakin tehdään 8-12 toistoa.

UKK sen aikanaan sanoi: ”Jokainen syy, joka estää meitä liikkumasta, on tekosyy”. Tuo viisas lause on kestänyt ja kestää ajan hampaan ryhdikkäästi.

 

29.02.2016 12:162 vuotta sitten

Admin Janne

Endorfiinihumalakärpänen

Ihmisellä masennus edustaa pysyväluonteisia tuntemuksia ja seurauksia eli vaivoja. Pahassa olossa myös fyysiset tuntemukset korostuvat toisin kuin myönteisten tunnekokemusten aikana. Onnellisena keho kuin katoaa taustalle, mutta masentuneena se muistuttaa itsestään ja antaa monenlaisia häiritseviä merkkejä. Lomalaisen unen rippeet silmistä räväytti Keski-Uusimaa -lehden kesäinen juttu, joka heinäkuussa 2015 uutisoi masennuksen olevan ikäihmisten yleisin mielenterveysongelma. Vuonna 2013 joka kahdeksas 65-vuotias järvenpääläinen (12,7 %) ja keravalainen (11,8 %) käytti masennuslääkkeitä. Koko Suomessa masennuslääkkeitä on määrätty peräti 11,5 prosentille ikäihmisistä. 

Työikäisistä eli 25–64 -vuotiaista Keski-Uusimaalaisista lähes joka kymmenelle on muuten heillekin määrätty masennuslääkkeitä.  Järvenpääläisistä työikäisistä 9,8, Tuusulalaisista 9,1 ja Keravalaisista 11,3 prosenttia hoitaa mieltään mielialalääkkeillä. Koko maata koskeva työikäisten luku on muuten 9,6 %.

Miksi kuntosalilla tehtävä voimaharjoittelu olisi toivottavaa sekä erittäin sopivaa työikäisille ja sitä varttuneemmillekin? Fyysisen toimintakyvyn kannalta tarkastellen esimerkiksi monet jokapäiväiset toiminnot kuten nouseminen, kävely ja tavaroiden nostelu edellyttävät lihasvoimaa. Lihasvoimaharjoittelu ylläpitää tai jopa lisää luun lujuutta molemmilla sukupuolilla. Kun nuorilla aikuisilla esimerkiksi portaiden tai tuolilta nousu vaatii noin 40–50 % mitatusta reisilihasvoimamaksimista, on se iäkkäimmillä vastaavasti jopa 80 % maksimista. Jo muutaman kuukauden pituinen säännöllinen lihasvoimaharjoittelu lisää iäkkäillä miehillä ja naisilla lihasvoimaa 10–30 %. Lihasvoimaharjoittelu on vanhenemiseen liittyvän lihaskadon (sarkopenia) tärkein ehkäisy- ja hoitomuoto. 

Tiedämme, että salilla suoritettava lihasvoimaharjoittelu lisää terveyttä ja sitä voikin pitää tehokkaimpana vartaloa muokkaavana liikuntamuotona. Lihasvoimaharjoittelu vahvistaa merkittävästi lihaksia ja luustoa, vähentää kehon rasvakudoksen määrää sekä kaiken tämän hyvän lisäksi lihasvoimaharjoittelu on varsinaista terveysliikuntaa. Viime aikoina on kiinnitetty huomiota lihasvoimaharjoittelun tärkeyteen myös painonhallinnassa.

Aika vahvoja perusteluja kuntosaliharjoittelulle? Ja nämä tähänastiset siis vasta fyysisen toimintakyvyn osalta tarkastellen. 

Esimerkiksi psyykkisen hyvinvoinnin määrittäminen tarkasti ja yksiselitteisesti on vaativa tehtävä, sillä kyse on hyvin laajasta ilmiöstä. Arjessa käyttämämme sanat avaavat varsin hyvin sitä, mitä psyykkinen hyvinvointi tarkoittaa. Sanoessamme, että joku henkilö voi hyvin, oletamme, että hän arvostaa itseään, suhtautuu muihin myönteisesti ja on enimmäkseen hyvällä tuulella. Hän on sovussa itsensä ja ympäristönsä kanssa. 

Liikunnan positiivinen mielialavaikutus on todettu useissa eri tutkimuksissa. Esimerkiksi puolen tunnin liikunta lisää mielihyvän kokemusta 5-10 prosentilla ja voi kestää pari tuntia – joidenkin tutkimusten mukaan pidempäänkin. Mielenkiintoinen ja tärkeä kysymys on, voidaanko toistuvilla liikunta-annoksilla vaikuttaa myönteisesti ja pitkäkestoisesti mielialaan. Monet meta-analyysit ovat osoittaneet tuon todeksi.

Endorfiinit ovat keskushermostossa esiintyviä hormoneja eli elimistön itse tuottamia välittäjäaineita, jotka saavat aikaan mielihyvän tunnetta ja vähentävät kipuja. Elimistö tuottaa endorfiineja etenkin unen aikana, mutta niitä vapautuu myös esimerkiksi liikunnan ja nauramisen yhteydessä. 

Etenkin pitkäkestoiseen liikuntaan on liitetty käsite "endorfiinihumala", joka tarkoittaa liikunnan yhteydessä kohoavien endorfiinitasojen aiheuttamaa hyvänolontunnetta. Endorfiinihumalan termi muuten kehitettiin jo 1970-luvulla, kun havaittiin, että liikunta lisää veren endorfiinitasoja. Vuonna 2008 kyettiin jo tutkitustikin osoittamaan mittausten avulla, että liikunta nostaa myös aivojen endorfiinipitoisuutta.

Eppu Normaalikin sen taisi jo legendaarisessa ’Kuntosalikärpänen’ -kappaleessaan esittää?: ”Tahdon olla endorfiinihumalassa aina sekä maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina…”

- Matti

21.10.2015 13:483 vuotta sitten

Admin Janne

Liikunta on viisas valinta

Liikunnan terveysvaikutuksistahan on meillä Suomessakin ollut jo pitkään vakuuttavaa tutkimustietoa. Liikunnan yhteiskunnallista merkitystä on läpi nykyhistorian perusteltu sen tuottamilla terveysvaikutuksilla. Kansanterveyden edistäminen oli muuten keskeinen peruste esimerkiksi liikunta-oppiaineen sisällyttämiseen koulujen opetussuunnitelmiin 1800-luvun lopulla. 

Liikunnan ja kognitiivisen suoriutumisen yhteydet ovat saaneet viime vuosina erityisen paljon huomiota niin tutkimuksessa kuin yhteiskunnallisessa keskustelussakin. Aihetta koskeva kansallinen ja kansainvälinen tutkimus on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja tutkimusraportit ovat toistuvasti tukeneet liikunnan ja aivojen välistä yhteyttä. 

Aivomme tarvitsevat normaalin kehittymisen tuekseen vettä, ravintoa, unta ja liikuntaa. 

Aivotutkijat pitävät liikunnan roolia aivojen kehittymisen kannalta erityisen merkittävänä. Säännöllinen liikunta edistää tutkitusti aivojen aineenvaihduntaa, verenkiertoa ja hapensaantia, lisää välittäjäaineiden määrää sekä kasvattaa hermosolujen toimintaa tukevan kemikaalin, neurotrofiinin tuotantoa. Liikunta kasvattaa aivoissa olevien hiussuonten määrää ja jopa synnyttää uusia hermosoluja hippokampukseen, joka on oppimisen ja muistin keskus. 

Lisäksi liikunta tihentää olemassa olevia hermoverkkoja, lisää aivosolujen ja rakenteiden yhteyksiä sekä lisää aivokudoksen tilavuutta.

Myös motoristen taitojen hallitseminen vaikuttaa aivojen kehittymiseen, sillä samat hermoston rakenteet vastaavat sekä motoristen että kognitiivisten taitojen ohjauksesta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että motoriset ja kognitiiviset taidot kehittyvät rinnakkain ja kehittyäkseen normaalisti aivomme tarvitsevatkin säännöllistä päivittäistä liikuntaa. 

Hyvä fyysinen toimintakyky siis luo vahvaa pohjaa myös kognitiiviselle suoriutumisellemme.

Mitä jos me tekisimme asenteellisen syyssiivouksen ja ravistaisimme itseämme ylös henkis-fyysiseltä leposohvaltamme? Liikunnallisen ja hyvinvoivan elämäntavan viestikapulaa kun on ilman arvoristiriitaa niin kovin vaikeaa ojentaa ruutuja tuijottelevalle jälkikasvullekaan siitä sinällään niin mukavasta vaaka-asennosta. 

Liikunnallinen  ja aktiivinen tapa elää on tutkitusti viisas valinta.

- Matti Pietilä

15.09.2015 11:473 vuotta sitten

Admin Janne

Miksi sinä liikut?

Suomalaiset 2011 -tutkimus paljasti, että luokkajako onnellisiin, kuntoileviin menestyjiin ja passiivisiin tyytymättömiin suomalaisiin on jo totta. Tutkimuksen mukaan kuntoliikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa harrastavat kokevat terveytensä hyväksi sekä ovat onnellisempia ja tyytyväisempiä ihmissuhteisiinsa verrattuna alle kerran viikossa liikuntaa harrastaviin. Suomalaisten onnellisuus ei tutkimuksen mukaan riipukaan tulo- ja koulutustasosta, vaan liikunnan määrästä ja ruokavalion terveellisyydestä. 

Meitä ihmisiä innoittaa ja motivoi liikkumaan muun muassa fyysisestä aktiivisuudesta syntyvä hyvä olo, parantuva toimintakyky ja elämänlaatu sekä yleisimmin liikunnasta virkistyminen.  Motiiviemme ja pitkäjänteisen toiminnan kantavuuden kannalta meidän itse kunkin tulisi tunnistaa oma, henkilökohtainen, perustelu omalle liikunnallemme. 

Liikunnan tulee tuottaa hyvää mieltä ja onnistumisen kokemuksia, jotta siitä tulee säännöllistä. Mieleiset liikuntamuodot löytyvät kokeilujen ja kokemuksien kautta. Meidän on hyvä muistaa, että useimmiten liikkuminen tuottaa mielihyvää vasta, kun kehomme ja mielemme siihen tottuu. 

Esimerkiksi Timo Jaakkolan kirjan, Liikuntataitojen oppiminen ja taitoharjoittelu, mukaan lukuisat tutkimukset liikunnassa ja urheilussa ovat osoittaneet, että sisäinen motivaatio on keskeisin tekijä toiminnassa viihtymisen sekä pysyvyyden kannalta. Kaiken kaikkiaan hyvä sisäinen motivaatio tuottaa meille kokonaisvaltaista hyvinvointia. Sisäisen motivaation syntymisen kulmakiviä ovat koettu autonomia, koettu pätevyys ja sosiaalinen yhteenkuuluvaisuus. 

Koetulla autonomialla tarkoitetaan yksilön mahdollisuutta saada itse vaikuttaa omaan toimintaansa ja säädellä sitä. Koettu pätevyys tarkoittaa ihmisen kokemusta omista kyvyistään ja niiden riittävyydestä hänen toimiessaan erilaisten tehtävien ja haasteiden parissa. Sosiaalinen yhteenkuuluvaisuus tarkoittaa kokemusta ryhmään kuulumisesta sekä turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta ryhmässä toimittaessa. Näitä pidetään psykologisina perustarpeina, joita ihmiset pyrkivät tyydyttämään jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa ympäröivien ihmisten kanssa. Jos nämä tarpeet tyydyttyvät, motivaatiomme muodostuu positiiviseksi ja koemme liikunnan sisäisesti motivoivaksi. 

Motivaatio toimii energian lähteenä. Toiseksi motivaatio suuntaan käyttäytymistämme. Tämä tarkoittaa, että jos pyrimme saavuttamaan jonkin tavoitteen, motivaatio ohjaa toimintaamme tavoitteidemme suuntaan. Motivaatiomme ilmenee toiminnan voimakkuutena ja pysyvyytenä ja nämä taas heijastuvat suoritustemme laatuun. Toisin sanoen - vahvasti motivoitunut liikkuja yrittää enemmän, sitoutuu harjoitteluun, keskittyy paremmin ja suoriutuu paremmin. Motivaatiota tarkasteltaessa on peruskysymys aina miksi. Miksi Sinä liikut?

Istumatyön tekijänä yritän omakohtaisesti hidastaa kehollisen trippimittarini vuosien mittaan yhä kiihtyvämmältä tuntuvaa nakutustahtia kohtuullisen monipuolisella liikuntatarjottimella. Power Centerillä käyn ystäväni kanssa harjoittamassa ja kokemassa nöyryyttä ikääntymistämme kohtaan muun muassa lihaskuntoharjoittelun merkeissä. 

Meidän yksi salille siivittäjistä lienee elon kanssakulkemisen lisäksi Lauri ”Tahko” Pihkalan viisaat sanat: ”Emme lopeta liikkumista kun ikäännymme vaan ikäännymme kun lopetamme liikkumisen”.

 

20.08.2015 00:003 vuotta sitten

Admin Janne

Tappavaa istumista

TAPPAVAA ISTUMISTA

Nykyinen elämäntapamme suosii fyysistä passiivisuutta, istumista ja ruutuaikaa. Valtaosa suomalaisista tekee fyysisesti kevyttä työtä, kulkee matkansa kulkuneuvoissa istuen ja istuu myös vapaa-ajallaan. Edes säännöllinen vapaa-ajan liikunta ei pysty ehkäisemään runsaan istumisen aiheuttamia terveyshaittoja. 

Fyysisesti passiivinen elämäntyyli on globaali kansanterveydellinen ongelma ja se on noussut maailmanlaajuisesti lihavuuteen, tupakointiin ja alkoholinkäyttöön rinnastuvaksi kansanterveydelliseksi ongelmaksi. Liikkumattomuus on WHO:n mukaan neljänneksi tärkein riskitekijä elintapasairauksien aiheuttamissa kuolemantapauksissa! Suomessa päivähoitoikäiset lapset ovat paikallaan 60 prosenttia ajastaan ja me suomalaiset aikuiset tutkitusti istumme, makaamme tai seisomme paikoillaan yli kolme neljäsosaa valveillaoloajastamme.   Esimerkiksi yli 7 tuntia päivässä istuvilla jokainen lisätunti istumista kohottaa kuolemanriskiä 5 %. 

Viime vuosina liiallisen istumisen haitoista saatu tutkimustieto kertoo sen olevan vakava terveyden riskitekijä. Sosiaali- ja terveysministeriö julkisti 18.6.2015 ensimmäiset kansalliset suositukset istumisen vähentämiseen. Runsas päivittäinen istuminen ja useita tunteja kestävät yhtäjaksoiset istumisjaksot aiheuttavat kaikenikäisille suomalaisille merkittäviä terveyshaittoja. Otahan viimeistään nyt tuolinnojista kiinni, sillä runsas ja yhtäjaksoinen istuminen on yhteydessä…..kohonneeseen kuolemanriskiin, sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin, tyypin 2 diabetekseen, depressioon, syöpäsairauksiin, hengityselimistön sairauksiin sekä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin. Vajaa kaksikymmentä kansainvälistä tutkimusta osoittavat istumisen ja kuolleisuuden välisen selkeän yhteyden.

Istumisen vähentämisen kansallisissa suosituksissa korostetaan aktiivisia valintoja läpi ihmisen elämän. Kaikki fyysinen aktiivisuus onkin hyvästä. Löydä kokeilemalla itsellesi mieluisat tavat lisätä fyysistä aktiivisuutta päivittäin. Jatka muutoksen tekemistä sitkeästi, sillä uudet tavat muuttuvat tottumuksiksi muutamissa viikoissa tai kuukausissa. Esimerkiksi yhden ylimääräisen 300 metrin pysäkinvälin käveleminen joka arkipäivä aamuin illoin tarkoittaa 3 kilometriä kävelyä viikossa ja noin 150 kilometriä vuodessa. Hyvinvointimme edistyy pienilläkin arjen valinnoilla.

Suomalaiset 2012 -tutkimuksen mukaan 26–35 -vuotiaat nuoret muuten harrastavat kaikista ikäryhmistä vähiten liikuntaa ja jopa kaksi kolmasosaa heistä kokee oman jaksamisensa korkeintaan keskinkertaiseksi. Nykynuorten työelämä näyttää alkavan siis niin, että he tuntevat energiatasonsa jo valmiiksi alhaiseksi ja olonsa vetämättömäksi. Väestön huoltosuhteemme muuttuu juuri nyt erittäin nopeasti. Kun suomalaisten työikäisten määrä oli väestöstämme vuonna 2008 noin 50 %, tulee se tämän hetken ennusteilla vuonna 2060 olemaan vain 20,1 %. Passiivisten nuorten työikäisten ikäluokka on juuri sitä Suomen tulevaisuuden tekijöiden etujoukkoa, jonka kapeille harteille laskeutuu tulevien vuosikymmenten työtaakka sekä suurten ikäluokkien eläkkeiden vastuu.

Mikäli itse pysyn jotenkuten terveenä, koittaa itselleni eläkepäivät noin 10 vuoden päästä. Kukahan ne meidän mahdolliset eläkkeemme silloin maksaakaan?

25.06.2015 00:203 vuotta sitten

Admin Janne